|
Menestyvän yrityksen pitää elää tässä hetkessä ja parhaassa tapauksessa kaukana tulevaisuudessa. Miksi sitten yrityshistorioita ja -historiikkeja kirjoitetaan? Miksi yritys kirjoittaa menneistä vuosikymmenistään, vaikka nykypäivän kiihkeärytmisessä talouselämässä tämän päivän teot ovat jo huomenna historiaa? Kysymystä voi lähestyä tarinankerronnan ja tieteellisen historiantutkimuksen näkökulmista.
Tarinankerronnan näkökulmasta yksinkertaisin vastaus on, että ihmiset ovat kiinnostuneita yhteisönsä menneisyydestä ja juurista. Amerikkalainen käsikirjoittaja ja yritysvalmentaja Robert McKee on todennut, että yrityselämän ammattilaisen ei pidä pelkästään tuntea yrityksensä historiaa, vaan osata heijastaa sitä myös tulevaisuuteen.
Tieteellinen historiantutkimus tarjoaa toisen näkökulman, jossa pääosaan nousevat lähdekriittisyys ja totuudenmukaisuus. Ihmiset haluavat lukea mahdollisimman totuudenmukaisen version menneisyydestä. Hyväkään tarina ei kanna, jos sen faktaperusta joutuu vähäisiltäkin osin kyseenalaiseksi. Tutkimus tuleekin tehdä tieteellisen historiantutkimuksen metodeja noudattaen, vaikka teos kirjoitettaisiin historiikin muotoon ilman lähdeviitteitä.
Useita alan teoksia kirjoittaneen Jorma Ahvenaisen mukaan "yrityshistoria on selkeä, tieteellisin kriteerein yrityksen vaiheista laadittu esitys". Tehtävä ei ole maailman helpoimpia, sillä aiheeseen liittyy kolme toisistaan monesti poikkeavaa elementtiä. Martti Häikiö kirjoittaa osuvasti Nokia Oyj:n historiassa, että "tekniikan, ihmisten ja talouden vuorovaikutus tekee teollisuushistoriasta kiehtovaa tutkia". Globalisaation mukana tekniikan, ihmisten ja talouden vuorovaikutuksen tutkimisen haaste kasvaa koko ajan.
Historiateos on yrityksen muisti ja tarina menestystekijöiden juurista. Hyvin kerrottu menestystarina luo mielenkiintoa yritystä kohtaan ja vahvistaa sen imagoa sekä työntekijöiden, asiakkaiden että sidosryhmien mielissä.
Historiateos on statussymboli, joka kertoo yrityksen jatkuvuudesta ja arvokkuudesta. Se on yrityksen käyntikortti.
Mika Kulju
|
